Tässä ensin katsaus niihin ihmeellisyyksiin joita olen kohdannut tämän maan kanssa.
Elokuu 2015 Valko-Venäjä - Ukraina (yllä)
Lähdettiin Vovan kanssa minibussilla valkovenäläisen porukan kanssa illalla Gomelista kohti Ukrainaa ja Tshernobyliä. Koska meillä oli tarkoituksena mennä muutaman kaverin luokse Kiovaan, meidän täytyi hypätä bussista ulos ennen rajatarkastusta jotta ollaan oma komppaniamme kaksistaan sillä siellä bussissa täytyy olla sama määrä ihmisiä kun ne tulee takaisin Valko-Venäjälle. En käsitä tätä logiikkaa.
No, ensinnäkin maiden, ainakin näiden, rajat koostuu kolmesta tarkastuspisteestä eli meillä oli siinä käveltävänä kuusi rajatarkastusta keskellä yötä. Sentään oli vielä kesä niin tarkeni olla. Siinä sitten kesti ikuisuus mun passin kanssa koska siinä oli jotain ongelmaa, sanoivat että voin kohdata lisää ongelmia kun tulen takaisin maahan.
Elokuu 2015 Ukraina - Valko-Venäjä
Noniin, tässä vaiheessa on Kiovat kierretty ja edessä oli julkisella bussilla tehtävä bussimatka Kiovasta Gomeliin. Kaikki oli mainiosti siihen asti kunnes meikäläisen passi otetaan tarkastukseen. Joka ikisellä rajapisteellä jostain syystä mun suomalainen passi on niin mielenkiintoinen että.. Vova sano että ne on ihmeissään kun ei tommosia passeja joka päivä näy Ukrainan ja Valko-Venäjän rajalla. Kestää kestää.. Muut passit on ihan peruskauraa; senkun vilastaan. Mun passia syynätään suurennuslasin ja eriväristen valojen kera.
Sen lisäksi erän rajatyöntekijä alko kyselee Vovalta että diilaako se huumeita kun sillä on tatuointeja käsivarsissa. Voi elämä, ihme ettei kaivanu meiän rinkkaa sieltä bussista.
Syyskuu 2015 Valko-Venäjä - Liettua
Mun kuukauden viisumi umpeutuu ja lähdetään Vovan kanssa bussilla kohti Tallinnaa. Edessä rajanylitys Liettuaan. (Nää tarinat sit aina vaan paranee.. käsittämätöntä..)
Noniin, taas se suomalainen passi ja ne ongelmat. Ekalla passipisteellä, tokalla passipisteellä ja sitten se kolmas.. No se ongelma selviää nyt vihdoinkin että mitä ne on siinä niin syynännyt, ainakin Vovalle. Sillä tuppaa olemaan semmonen tapa että se ei kerro mulle tilanteissa mitä tapahtuu etten riehaannu, vaan aina rauhallisesti "come on babes, we need to fill in some papers". Me mennään jonnekki rakennukseen ja Vova keskustelee kahden työntekijän kanssa musta. En ymmärrä sanaakaan. Sitten mun eteen tulee joku lomake joka pitää allekirjottaa. En tajua mitään. Kysyn Vovalta ja se kertoo mulle että mut olis pitänyt rekisteröidä maahantulosta viiden päivän sisällä. Eli meiän olis pitäny mennä maahanmuuttovirastoon tms. ja tehdä ilmoitus että vietän kuukauden Vovan osoitteessa. Jaahas. Kun ei kukaan mulle semmosta ollut kertonut eikä Vovakaan ollut tietoinen. Nyt meidän piti allekirjottaa paperit että se on Vovan vika ja plää plää.
Tässä koko hommassa kesti niin kauan että meiän bussi oli KAKSI TUNTIA aikataulusta myöhässä ja ihmiset myöhästyi niiden jatkobusseista. Sain aika hemmetin ilkeitä katseita tullessani takaisin bussiin tolta vikalta istunnolta.
Rajatyöntekijä kuitenkin toivotti meille "sorry and good luck" kuullessaan että me tullaan vielä yhdessä takaisinkin :D
Takaisin reissuumme Liettuan ekofarmilta kohti Valko-Venäjää->
Saavuttiin rajalle hyvissä ajoin, tarkoitus oli olla iltaseitsemältä kotona Gomelissa. Kaikki oli otettu huomioon, kaikelle löytyi paperit, kaikki piti olla paremmin kuin mitä ne edes vaatiikaan. Ainoat ihmeellisyydet oli siinä kun kaikki rajatyöntekijät pyys mut näytille kun Vova kävi passintarkastuksessa. Olihan se nyt niin iso juttu että minkälainen on suomalainen vaimo :'D Ja eikun autoon.. Meidän piti täyttää jotain papereita autosta ja koirista että mitä tuodaan maahan, tyypit tonki takaluukkua ja sitten..
Minä en saa maahantuoda omia talvirenkaitani!
Onneksi Vova saa joten ongelma selviää. Hänpä siis kirjoittaa paperin että on tuonut maahan renkaita (siihenkin on raja, vain 4 rengasta per vuosi). Mutta renkaisiin onkin painoraja ja painon mukaan me ei saada jatkaa matkaa kuin kolmen renkaan kanssa. Rajatyöntekijä sanoo "heittäkää se yks rengas pois" ööh "nii ja v*ttu ajetaan kolmella renkaalla talvella?"
Okei, tähänkin on ratkaisu, maksa 72 euroa niin pääset jatkamaan matkaa renkaiden kanssa. Valitettavasti mulla ei ollut kuin 45e ja Vovalla ei ollut pankkikorttia edes mukana. Ja se 45e menee BelToll-laitteeseen koska Valko-Venäjällä on tiemaksut. Se laite itsessään maksaa jo 20e ja siihen pitää ladata vähintään 25e aluksi. BelToll kiinnitetään tuulilasiin ja matkan varrella on virityksiä jotka ottaa sieltä rahaa kun ajat.
Kuten jo lähtiessä, mulla oli hyvin suuri taloudellinen ongelma edelleen samasta syystä kuin aiemmin. Minusta täysin riippumaton tekijä jota ilman mun tilillä olis pitänyt olla semmonen tilanne ettei tarvitse miettiä paljonko maksaa tämmönen paska. Mutta valitettavasti nyt kävi näin.
Muutamien keskustelujen, puhelinsoittojen ja hermoröökien jälkeen tilanne oli se, että kenelläkään ei ollut lainata rahaa tai sitten ei ollut samaa pankkia joten me oltiin jumissa. Vova meni TAAS selvittämään meidän tilannetta sadatta kertaa niille ihmisille ja heillä on tarjota meillä vieläkin yksi vaihtoehto; alotetaan se rajanylitysurakka sieltä ensimmäiseltä pisteeltä niin, että mulla on kolme rengasta kyydissä ja Vovalla 1 jota se pyörittelee ja kävelee rajan yli. (en ymmärrä miten se olis voinu onnistua kun en edelleenkään ole valkovenäläinen eli en saa tuoda maahan renkaita). Noniin, tehdäänpä niin sitten niin päästään ilmaiseksi. Niin paljon aikaa on jo kulunut että ihan sama kauan tähän vielä hurahtaa. Navigaattorin saapumisaika oli nyt kello 21 aikaisemman 19 sijaan. Vova myös ehdotti että ajetaan Vilnaan ja jäädään yöks ja tullaan huomenna uudestaan eri kokoonpanolla. No päädyttiin tähän että tullaan nyt erillisinä ettei tarvi takasinpäin ajaa.
Selvä, eli passit takasin ja menoks. Mutta ei. Mun onni käytettiin siihen että ne mokas auton huollossa, tähän tarvittiin jo ihme.
Mulla on "one entry visa" eli kun tulen maahan niin jos poistun, en pääse takaisin vaikka viisumissa olisi aikaa jäljellä. Viimeks mulla oli "two entry" että päästiin Tshernobyliin. Tällä kertaa suunnitelmana oli hakea lupaa jäädä maahan viisumivapaasti perhesuhteiden osalta koska ollaan nyt aviopari joten otin halvimman viisumin.
Niin ja nyt kun se passintarkastus tehtiin ennen auton tarkastusta, mut oli jo leimattu sisään maahan. Mun viisumissa oli se punainen leima päivämäärällä että olen saapunut maahan eli mä en voi ajaa takaisin ja "saapua uudestaan". Ei ole todellista. Ei ei ei mitä helvetissä me voidaan tehdä. Mä en pääse mihinkään suuntaan ellen heivaa mun yhtä rengasta. Vova ei voi kävellä yksin alkuun koska me ollaan yksi seurue. Ketään syyllistämättä tämä minusta riippumaton paska rahatilanne jonka piti olla täysin toinen, v***tti mua ja paljon. Olen rajalla jumissa KOSKA ?? Niin MINKÄ TAKIA voi helvetti sentään. Monen tunnin odottelun jälkeen mulla rupes olee pinna niin kireellä kun mitään vaihtoehtoa ei ollut. Mä sanoin Vovalle että en s*****a heitä mun hyvää uutta talvirengasta vaan mä istun tässä niin kauan kunnes muumioidun tähän rajalle tai sit lähen Suomeen. Huusin niille rajatyöntekijöillekin että miten ****ssa ne voi mut leimata sisään maahan kun en ***** ole sisällä maassa.
Siinä sitten istuttiin autossa rajalla miettien että mitä me voidaan tehdä. Vova kierteli siellä jauhamassa asiasta niille ja sinne tuli vaikka mitä työntekijää mutta mitään vaihtoehtoja ei ollut KUNNES hätämme oli huomioitu. Me kun oltiin oltu niin pitkään siinä jonossa että tyypit lähti toiseen jonoon meidän takaa. Sen huomas eräs perheenisä joka alko kyselee että mikä meillä on ongelmana ja selitettiin tilanne. Lopputulos oli että tää ihana mies ja hänen vaimonsa otti meidän ylimääräisen renkaan kyytiin vaimon nimiin (jotta mies voi käydä ostamassa omat neljä rengastansa) jotta päästään eteenpäin!! Mä olin niin järkyttynyt kaikesta että epäilin vähän että se mies vaan kaasuttaa pois ja myy mun hyvän renkaan :D Se ois kruunannu tän episodin loistavasti sillä mä en voi ajaa perään kun pitää pysähtyä ostamaan se hiton BELTOLL - laite myyntipisteestä rajan jälkeen.
Rengas kyytiin, rajan läpi, rajan jälkeen saatiin rengas, koirat pissille, miehelle isot kiitokset, helpotus. Sit se mies yhtäkkiä ajaa takas vaikka se oli jo lähtenyt joku aika sitten. Ajatteli vaan kertoa että meidän pitää ostaa BelToll-laite ettei saada sakkoja, siellä oli kuulemma jo tarkastajat kytiksellä :3 <3 Myöhemmin Vova kerto että tää mies oli sanonut et "te ette sit kyl pelkää mitään".
Tässä vaiheessa navigaattori näytti saapumisajaksi jotain 23:20, mä sain stressaavan tilanteen päätyttyä hermoromahdus itkuraivarit, joten päätettiin että ajetaan Minskiin ja mennään Vovan eräälle kaverille. Onneksi kaikki meni tän asian tiimoilta hyvin, kaveri oli kotona, oltiin tervetulleita koko perhe, ja löydettiin jopa hyvin perille :D
Seuraavana päivänä (päivä kolme) lähdettiin kohti Gomelia, ja siellä oli niin paljon tietöitä että onneksi ei lähdetty sillon yötä myöten ajelemaan.
Saavuttiin Gomeliin joskus 16.00 aikoihin ja olin aiemmin luvannut Vovalle että kun musta tulee valkovenäläinen vaimo, lopetan röökaamisen. Poltin viimiset sauhut ja sen jälkeen en ole tupakkaan koskenut, hyvä minä!
Sitten vielä uusin tarina kohtaamisista valtion kanssa. Kun tällä kertaa mentiin heti rekisteröimään mua sinne ettei tule ongelmia, niin meillä ei ollut kaikki papereita. Sen rekisteröinnin ois pitänyt tapahtua viiden päivän sisällä. Päivät neljä ja viisi meidän saapumisesta se virasto olikin kiinni, joten palattiin papereinemme kuudentena päivänä. Ja taas saatiin allekirjoittaa papereita kuinka Vova on mua piilotellut asunnossaan, se nainen oli ihan raivona. Maksettiin 90 000 BYR (vajaa 5e) per henkilö tästä hirveästä rikkeestä.. huoh. Nyt aletaan hankkimaan mulle pysyvämpää oleskelua, saa nähä miten moni asia voi mennä pieleen. Koiratkin pitää rekisteröidä ja "kakat pitää kerätä ja niiden pissaamisesta tähän maahan peritään maksua", että semmoinen maa tämä on ! =)
ps. harmi että suurin osa reissukuvista on kännykässä eikä kamerassa :/
Tämä on meidän lähikioski jossa vierailin kesällä matkallani läheiseen puistoon lukemaan. Joskus saatoin istahtaa tuohon ihan opiskelemaankin kun viisi tyhjää pöytää aurinkovarjoineen siinä nökötti kutsuvasti joka kerta kun kävelin ohi. Nyt ei näkynyt pöytiä enää, en tiedä johtuiko illasta vai kylmästä ilmasta. Niin, ja myöhemmin kun kerroin Vovalle että hengailin tuolla, Vova sanoi että tuollaiset kioskit on pahimpia pummipaikkoja, millä lie kriteerillä kun en koskaan ketään siellä nähnyt.
Näitä taloja minä rakastan! Neuvostoaikaista puutaloja koristeellisine ikkunanpielineen. Näen oikein sieluni silmillä kuinka näissä taloissa asukkaina ovat nämä lyhyet sympaattisen oloiset eteenpäintihrustavat neuvostomummot jotka torille raahautuvat kärreinensä myymään puutarhojensa antimia. Niitä mummoja on myös suurten teiden varsilla myymässä sieniä. Mietin vaan kun kaahailin menemään että kuka ehtii pysähtyä semmoisesta vauhdista pientareelle maastoutuneen mummon luo ostamaan sieniä joiden alkuperästä et ole edes varma. Täällä kun se säteily tulee sieltä maaperästä sieniin. Sienistä vielä sen verran että täällä on oma laitoksensa sienten testaukselle (tai ehkä muidenkin asioiden). Jos käyt sienessä niin voit mennä säteilymittaamaan ne ovatko kelvollisia suuhunpantavia vai eivätkö.
