HC PUNK @ MINSK

Oon yrittänyt jo pitkään tuoda mun elämään semmosta elämänohjeistusta mukaan jotta tekisin asioita joita en koskaan ennen ole tehnyt. Se ei ole niin yksinkertaista miltä se kuullostaa, varsinkaan yksin. Helpompaa on tehdä asioita jonkun toisen innoittamana. Siispä Vovan pyynnöstä mä lähdin eilen mukaan Minskiin kuuntelemaan amerikkalaista hardcore punk - bändiä nimeltä Bane ! 

Tää hardcore-kulttuuri (tai ylipäänsä punk) oli mulle täysin tuntematon asia ennen eilistä ja mua pikkasen jännitti lähteä totaalisesti omasta musiikkitietämyksestä ulkona olevan bändin keikalle. Olin varautunut kaikenlaisiin tunnetiloihin tylsistymisestä ahdistukseen..

Banen laulaja on streittari joten päätettiin Vovan kanssa että mennään keikalle täysin kaljatta jotta saadaan maksimaalinen kokemus irti sellaisena kuin se on tarkoitettu! Itseasiassa meillä on jo molemmilla hyvä tovi streittaamista takana; lopetettiin alkoholinkäyttö yhdessä kokonaan plus mä pääsin siitä tupakasta eroon vihdoin (tarpeeksi kun julistan sitä en kehtaa enää retkahtaa). Kun tavattiin kesällä kännissä baarissa niin molemmat puhu siitä kuinka haluttais streitata. Se onkin yks kantava voima tunteiden ohella meidän välisessä ihmissuhteessa kun todella saadaan aikaan pushattua toisistamme ulos niitä puolia joiksi haluamme kasvaa. 

(Streittaus on slangi termistä straight edge)

Lähdettiin siis junalla kohti Minskiä taas kerran kolmosluokan vaunussa eli platskartnyssa. Mun mielestä näissä on niin mielenkiintoinen tunnelma että! Odotan niiiiin innolla sitä Trans-Siperian reissua jonka päätin siirtää kevääseen koska talvi. En aikaisemmin oikein ajatellut fiksusti että ei ole hirveän kätevää lähteä talvitamineet päällä junalla Venäjälle ja sitten Kaakkois-Aasiaan saman varustuksen kanssa eli raahata niitä talvitamineita rinkassaan pitkin maita ja mantuja (+plus Shangaissakin oli eilen -10 astetta! Vertaa Valko-Venäjän +7 asteeseen). Kevättä odotellessa siis!

Takaisin eilisen junisteluun! Jokaisessa loossissa on (ylläolevassa kuvassa) oikealla puolella neljä sänkyä ja vasemmalla kun on toi pöytä niin siitä tulee yksi sänky käytävän suuntaisesti. Sen yläpuolella on toinen sänky. Olen itse yläsänkyjen kannattaja, vähän sellasta leiritunnelmaa.. Siellä on hyvin mukava kölliä ja rentotua. Junan kolina ja rynkytys, vaihtuvat asemat ja ihmiset, hämyinen tunnelma, venäjänkielinen puheensorina ja mukavin tyyny ikinä saa mut pieneen hurmioon. Se että et ymmärrä mitä ihmiset ympärillä puhuvat on itseasiassa hyvin rentouttavaa kun ei aivot ole kokoajan nappaamassa kiinni jostain.

Minskissä on rautatieaseman viereisessä ostoskeskuksessa ihana sushi-ravintola joka muistuttaa niitä japanilaisia tietokonepelejä joita joskus jossain internetin syövereissä pelasin! Sushit rullaa liukuhihnalla ympäri ravintolaa ja keräilet siitä matkan varrelta itsellesi mitä haluat :3

Mulle kävi pieni retkahtaminen kaiken tän streittaamisen ja kieltäytymisen tohinassa. Junamatka kesti 5 tuntia enkä ollut syönyt kun aamupalan. Oltiin Minskissä kuuden aikoihin. Junassa söin kyllä nuudeleita mutta niissähän ei tunnestusti ole mitään syötävää. Perillä mua sitten heikotti niin paljon että Miso-keitto ei pysynyt lusikassa kun yritin syödä tärisevällä kädellä. Siellä ei ollut valmiina kasvissusheja ollenkaan (aikaisemmin ollut joka kerta) niin mä päätin syödä kalaa. Vegaanina on hyvin vaikea saada ravintoloista kelvollista ruokaa ja vastaavassa tilanteessa kun on pyörtymisen partaalla, on mulle kaikki muu toissijaista. 

Käppäiltiin sitten rautatieasemalta sinne baariin jossa keikka oli. Baarin ulkopuolella oleva lauma ihmisiä sai mun olon hyvin epämukavaksi koska olin ensinnäkin siinä vaiheessa ainoa naispuolinen, ja tunsin muutenkin etten kuulu joukkoon sit mitenkään päin. Pelkään tosi ihmeellisiä asioita päivittäiselämässä. Semmosia että vaikka ne pelot toteutuis niin mikään ei konkreettisesti muuttuis mihinkään. Mun huono olo jäi kuitenkin hyvin äkkiä pois kun oltiin sisällä, ja huomasin että mun ennakkoluulot kaikkea kohtaan ei pitäneet paikkaansa. Muutamia tytteleitäkin valui sisään. Kun eka lämppäri, valkovenäläinen "Full Lungs" aloitti, ymmärsin että mulla ei ole aikaa edes pohdiskella tyhjänpäiväisiä asioita koska loppupeleissä millän ei oikeasti ole mitään väliä. 

Full Lungsin jälkeen oli toisen lämppärin vuoro;  Valko-Venäjän suosituin kyseisen genren bändi Fuck It All. Jengi rupes heilumaan silleen hulluna siellä lattialla, sitä väkivaltasta tanssia missä juostaan ja törmäillään. Me kiisteltiin vovan kanssa miksi sitä kutsutaan, pogo, slam vai mosh? No ei siinä mitään. Mä tykkäsin Fuck It Allista itekkin mut ne ei tykkäny meistä. Ne sano että oltiin paska yleisö ja haistatti vitut. Sen jälkeen oli Banen vuoro. Kun eka biisi alko, oli ensimmäinen tyyppi yleisöstä jo lavalla. Kyseisillä keikoilla jengi saa kiivetä lavalle ihan miten haluaa ja hyppiä yleisön päälle, varastaa mikkiä laulajalta ja oikeesti ihan mitä vaan. Kun mä näin miten viidessä sekunnissa se yleisö muuttu tohon suuntaan, mä koin tunnemellakan häpeästä hulvattomaan nauruun. Se oli niin outoa että mulla kesti hetki sisäistää mitä ajattelen kyseisestä touhusta. Oon ollut mm. Mansonin keikalla eturivissä mutta tää oli jotain ihan muuta..

Siellä piti oikeesti olla varuillaan kokoajan kun tila oli pieni ja rinki laajeni. Tyypit lenteli päin miten sattuu ja osa kiersi ilmassa ihmisten käsien päällä niin et meinas tulla monosta naamaan. Se oli niin oudon urbaani kokemus että en voinut muutakuin nauraa ja heilua mukana.  Loppufiilikset oli ihan mahtavat; menin täysin tuntemattoman bändin keikalle baariin täysin selvinpäin ja olin täysissä fiiliksissä! Seuraavaa bändiä odotellessa ;)

Terkuin Millamaija

ps. Loppuun vielä Banen biisi "Can We Start Again" joltain livekeikalta missä näkyy se meininki mikä noilla keikoilla vallitsee. Tää biisi oli vikana ja aion kuunnella jatkossakin, tykästyin salaa..

porukalla ratsastamaan!

Vovan hyvällä ystävällä oli eilen synttärit ja hän tuli naisystävänsä kanssa Pietarista Gomeliin viikonlopuksi. Porukat oli nähneet meidän ratsastuskuvan Instassa ja sen innoittamana me lähdettiin seitsemän aikuisen ja kolmen lapsen porukalla samalle tallille sateisena sunnuntaina. Mun mielestä se oli todella huvittavaa että joukko ei-hevosihmisiä hyppää porukalla ratsastamaan hieman yli kolmekymppisen miehen synttäreillä =D Huvittavaa oli myös sen ratsastuksenohjaajatytön ilme kun se tajus että tuotiin Vovan kanssa "koko suku" mukanamme tallille..

Ratsuni Simval näytti hyvin äreältä kun ne vapaana olevat varsat pyöri perseessä kokoajan ^

Nuo pietarilaiset V ja M kutsuivat meidät Vovan kanssa kylään sekä tammikuiselle Prahan reissulle joten voipi olla että meillä on edessä parisuhdematkailua. Juuri suunniteltiin Vovan kanssa Varsovan ja Prahan reissuja ja sitten nää kysy halutaanko lähteä mukaan Prahaan. Loistavaa!

Nyt meillä on myös asunnonmyyntiprojekti käynnissä joka tarkoittaa sitä että Australia lähenee. Viisuminhakuprosessi vaatii rahaa ja tää asunto on sitä rahaa.
Ollaan nyt soiteltu vuokrattavista asunnoista ja huomenna mennään katsomaan kahta vuokrattavaa omakotitaloa. Joo, kirjottelin aiemmin että vuokraan itselleni asuntoa mutta ei tässä kai tässä mitään pysyvää päätöstä kukaan saa mihinkään suuntaan aikaseks kun kaks yhtä tunnevajukkia lyö hynttyyt yhteen ja yrittää tehdä päätöksiä johonkin suuntaan. Tykätään toisistamme ja toistemme kanssa hengailusta vähän liikaa niin päädyttiin nyt kuitenkin siihen että vuokrataan iso omakotitalo jossa on tilaa molemmille. Sitten ei olla niin alttiitta toisillemme niinkuin nyt tässä Vovan 32m2 yksiössä keittiöllä. Talovaihtoehdot on 75m2 omakotitalo kaupungissa ja 100m2 omakotitalo reilu 10km keskustasta samaan hintaan.. Huomenna tiedänpi lissää, hyvältä kuullostaapi :3

Millamaija

oopiuminhuuruinen kylä vuoristossa

Vova kuorsaa ja mä valvon. En siis siks että se kuorsaa vaan siks et meillä on täysin eri unirytmit. Käytän tämän ajan ennen omaa väsymystäni sängyssä pyörimiseen ja hikoiluun kunnes ymmärrän nousta ylös. Tänään aloin miettimään että jos mun pitäisi valita yksi paikka, aika ja hetki joka vastaa kaikkein eniten sitä, mitä voisin kutsua täydellisyydeksi, tai sitä, mikä on koskettanut mua syvemmältä kuin muut paikat, valitsisin tämän:

Kuva on otettu tämän vuoden tammi-helmikuussa Thaimaassa jossain Chiang Main ja Chiang Rain lähimaaston vuoristossa. Kyseessä on Lahu-kylä jonne me vaellettiin 5 hengen porukalla. Eräs hiljainen pariskunta ilmeisesti Alankomaista, David Espanjasta ja me. Tässä postauksessa kerroinkin jo meidän reissun Chiang Mai - osuudesta mutta tämä kyläkokemus ansaitsee laajempaa huomiota.

Me vaellettiin ja kiivettiin kylään sillä viiden hengen porukalla. Päivä siinä kului mukavasti. Nousut oli tosi jyrkkiä ja meillä oli rinkat selässä. Aurinko paahtoi suoraan ja välillä musta tuntu etten pysty enää. Meidän opas Chai kertoi vetävänsä tuota väliä toistakymmenettä vuotta päivittäin niin se ehkä antoi mulle hieman lisäpuhtia. Maisematkin oli niin upeat että ei siinä voinut olla kuin yhtä hymyä. Jossain vaiheessa Chai teki mulle lehtihatun etten saa auringonpistosta :3

Kylään saavuttuamme meille kerrottiin että tänään siellä juhlitaan kiinalaista uuttavuotta eli siellä on kunnon juhlat! Sen kuuli jo ennen pimeän tuloa. Kylän lapsilla oli jotain todella kovaa paukahtavia paiskottavia juttuja, joita ne viskeli päättömästi joka suuntaan. Ilma oli seisahtunut ja hiljaa, ainoat äänet olivat nuo paukkeet Lahu-kylästä sekä laakson toisella puolella olevasta kylästä. Meidän kylästä lähtöisin olevat paukahdukset kiersivät kaaressa koko laakson äänellään, ja se oli ainutlaatuinen kokemus seurata sitä äänen kulkua ja pamahtelua eri kohdissa rinnettä. 

Majotuksena meillä oli tuttu ja kodikas bambumaja. Semmosissa oli tullut vietettyä aikaa ennenkin ihan huolella mm.  Koh Jumilla. Niissä on tunnelmaa. Kuulet kaikki viidakon äänet ja tunnet kaikki tuoksut. Raikas ilma on kokoajan läsnä. Tänä kyseisenä iltana vaan jäi raikkaat taakse kun niistä paukuista tuli hirveästi savua ja niitä paukahteli ihan miten sattuu, välillä ihan mun alla.

Illan pimetessä kylän aukiolla (ylempänä kuvissa) alkoi hyvin mielenkiintoiset juhlat. Lapset tanssivat ringissä ja soittivat metallilautasia. Tuli siinä itsekkin harjoiteltua näitä koreografioita vaikka niin väsyneitä oltiinkin. Mua inhottaa ja suoranaisesti pelottaa kovat äänet, en voi esimerkiksi olla uutenavuotena ulkona ollenkaan, joten painuin sitten lähelle meidän bambumajoitusta kuuntelemaan räiskyntää ja savunhuuruisia juhlintoja. Tuo kaikista ylin kuva on otettu siinä "terassilla" ja siinä istuessani mietin, kuinka kaunis voi maailma olla. Se laakso oli kaunein paikka mitä olin koskaan nähnyt. Aivan sama kuinka kauan siinä istui ja tuijotti, siinä ei käynyt aika pitkäksi. Tähtitaivas loisti kirkkaasti ja pistettiinpä siinä muutama kynttiläkin palamaan. Siellä se sielu lepäsi. Sillä hetkellä mulla oli kaikki mitä mä ikinä tarvitsin.

Seuraavana päivänä herättiin kukonlauluun, tai sielläpäin tuppaa ne kukot rääkymään alle minuutin välein kurkku karheana ehkä mukavasti noin tunnin verran. Ei ole niin idyllinen se kukonlaulu mitä piirretyissä lapsena annettiin olettaa. Kuitenkin siinä on romantiikkaa. Jotain niin aitoa. Ja ainakin herää kunnolla kun se sama metakka jatkuu niin kauan kunnes olet hereillä. 

(Toinen elämäni täydellinen hetki:)

Nousin bungalowista, menin rinteessä olevaan suihkuun josta tuli vain kylmää vettä. Karaistin itseäni raikkaassa vuori-ilmassa samalla auringonnousua katsellen ja kuunnellen sitä samaa kukkoa. Mietin taas että ei voisi asiat paremmin olla. Miten vähään voi ihminen olla tyytyväinen. Kuinka paljon saankin irti tällaisesta primitiivisesta kokemuksesta. 

Hetken kuluttua täydellisyys koki pienenpienen kolauksen kun David kertoi että missattiin illan oopiuminpolttelut kyläläisten kanssa =D 

Millamaija

Göteborg

Kesäkuussa 2015 kävin Göteborgissa. Aikaisemmat kokemukseni Ruotsista rajoittuivat Tukholmaan, joten oli hyvin mielenkiintoista päästä katselemaan muitakin maisemia. Jemi oli jo lähtövaiheessa sitä mieltä että ilman häntä ei kyllä lähde kukaan.

Lento oli nopea ja helppo ja paikalle päästyämme meitä odotti taksi. Kurvattiin Kaggeledsgatanille jossa riennot alkoivat. Tämä katu sijaitsi omakotitaloalueella, keskellä värikkäitä puutaloja ja asuinalue henki skandinaavista idylliä. Kaikkialla oli hyvin rauhallista (ei melkein ketään missään) ja saimme tutkia lähiseutua täysin rauhassa. Ehkäpä ruotsalaisetkin olivat kesämökeillään.

Yövyimme keskustassa rautatieaseman päällä sijaitsevassa First Hotel G:ssä joka on Skandinaviaan painottunut hotelliketju. Hotellihuone oli perushyvä; ihana sänky (mikä siinä onkin että hotellien sängyt on aina ihan mahtavia?), hillitty sisustus (paitsi seinällä oli hyvin ruma taulu punamekkoisesta naisesta jolla oli kainalossa ruma vauva) ja kylpyamme; mun lemppari! 

Kaupungissa oli helppo liikkua bussilla, hyppäät sisään ja ulos etu- tai keskiovesta kun on sen aika. Saatiin lainaksi matkakortti jota tosin ei osattu käyttää.. 

Muhun iski kyllä se omakotitaloalue, jotain ihanan mystistä ja vieraan tuttua siinä oli. 

Milamaija

//Some pictures from my trip to Gothenburg, Sweden in summer 2015//

usvainen horisontti ja hiljainen joki

Heräsin tänään puolenpäivän jälkeen kun Vova tuli koirien kanssa lenkiltä. Oli siis itsekkin vasta noussut ylös sängystä koska tämä puolenpäivän lenkki oli koirien _aamulenkki_. Me ei ikinä nukuta puoleenpäivään, Vova nousee työaamuina 5 aikoihin ja mä nukun 8-9 jonka jälkeen nousen karvaperhettä ruokkimaan ja ulkoiluttamaan. Vapaapäivinäkin ollaan viimeistään kympiltä ylhäällä. No tänään oli erikoinen päivä siltä osin. Taisipa siinä käydä niin että mieheke tuli eilen töistä kotiin pienessä sievässä kun työkaveri oli juottanut sille kaljaa, ja taisipa miehekkeellä olla jo kaljat kotiinkin raahattuna. Taidettiinpa siinä sitten hieman humaltua ja sen mukainen oli olokin. Mutta mikäs siinä kun on taas pari päivää lomaa. V:n työrytmi on 3 päivää töissä ja 3 vapaalla.

Lähdettiin hakemaan mulle sitä oleskelulupaa maahanmuuttovirastosta ja oltiin taas niinkin ajoissa että viisumi umpeutuu _tänään_ niin jouduin ensin anomaan lisäaikaa viisumille jotta voin oleskella vielä tässä maassa. Haettiin ensin apteekista "krapulapilleri" (: asityylisalisyylihappo eli aspiriini) joka tungettiin kaupasta ostettuun vesipulloon. Lipiteltiin niitä ja valuttiin kohti maahanmuuttovirastoa joka on yhdistettynä poliisilaitokseen. Siellä köpöttää slaavilaisia naispoliiseita tummassa polvipituisessa hameessa ja korkokengissä. He näyttää tärkeiltä ja on hyvin äksyjä. Vova ohjeisti mua taas tänään olemaan hiljaa ja hymyilemään.

Paperiasioiden jälkeen päätettiin kävellä krapulaa pois +8 asteisessa syysilmassa. Haettiin ensin katumummelilta vegaanisia (!!) ihania taikinatankoja. Toisissa oli sisällä perunaa, toisissa hilloa. Mummelikin oli niin sosiaalinen ja oli innoissaan että nyt hän voi kertoa kaikkien muiden jo kertyneiden kansalaisuuksien lisäksi kertoa ruokkineensa myös suomalaisen. Naureskeltiin siinä porukalla vaikken sillä hetkellä mitään ymmärtänytkään. Siitä päädyttiin vielä ottamaan kyytipojiksi ihanat mausteiset intialaiset teet Vovan ystävän Cup Of Piece - kahvi/teevaunusta ja lähdettiin kohti jokea ja joen vieressä sijaitsevaa suurta puistoa. Sää oli jotenkin outo ja tuntui kun aika olisi pysähtynyt. Kaupungin sydämessä sijaitseva huvipuistokin oli hiljentynyt talvea varten.  

Joki oli kaunis ja hiljainen, jossain kaukana toisella puolen näkyi Gomelin lähiöitä ja tehtaidenpiippuja. Viereisellä penkillä istui vanha mummo joka katseli kaukaisuuteen. Hetkellisesti tuntui kuin olisin ollut se mummo katsellen sumuista harmaata horisonttia miettien aviomies-vainaata ja niitä ilon kesiä kun elämä oli vielä erilaista. 

Millamaija

//We accidentally ended up drinking beer yesterday so we had quite a hangover today. My visa was ending so we just had to get up and force ourselves to walk to the immigration office. The weather was melancholic and foggy, and we were wandering around with our bottle of water and hangover-pill (aspirin). In Belarus you can buy tablets for "hangover".
Anyway, we did our deeds and headed towards the riverside with our hot cups of spicy Indian chai teas. It was just a perfect tea for this kind of day. I felt like my whole body with the whole city was really slow. Even the amusement park was already closed and the park was empty. Only person was one old grandma sitting on a bench next to us, staring to the horizon. I almost heard her thoughts about happy summers when her husband was still alive. //

//Мы случайно набрались вчера и сенодня страдаем от похмелья. Моя виза заканчивалась сегодня, так что нам пришлось через силу идти в отдел по иммиграции. Погода меланхоличная и туманная, и мы гуляли с бутылкой воды и с таблетками от пахмелья(аспирин). В Беларуси можно купить таблетки от похмелья. В любом случае мы поделали все дела и пошли на набережную с горячим индийскими чаем с пряностями. Это идеальный чай для такого дня. Я чувствовала что все моё тело и город замедлились. Даже парк развлечений был закрыт и парк был пуст. Только одна пожилая бабушка сидела на скамейки не подалеку от нас, смотря в горизонт. Я почти слышала ее мысли о счастливых летних днях когда ее муж был еще жив.//

Viisumit Trans-Siperian reitille ja Kaakkois-Aasiaan

Toinen aikaa - ja rahaavievä osa tämän reissun valmisteluissa on viisumit. Mihin maihin niitä tarvitsee? Mistä niitä saa? Paljonko ne maksaa ja niin edelleen. Näihin kysymyksiin saat vastauksen nyt.

Venäjä

Venäjälle tarvitsee viisumin. Yksinkertaisin vaihtoehto on hakea turistiviisumi Venäjän Suomen suurlähetystöstä. Se oikeuttaa Venäjällä oleskeluun 30 päivän ajan ja vaihtoehtoina on joko 1 entry  - tai 2 entry-visa.

Suomen kansalaisille viisumi myönnetään 7 päivän aikana ja sen hinta on 35e.

Viisumin hakemiseen tarvitaan:

-passi, 6kk voimassa matkan jälkeen

-hakemus

-tuore passikuva joka liimataan hakemuksen kuvalle varattuun kohtaan

-vahvistus hotellilta leimattuna
-matkavakuutus

Mongolia
Matkustettaessa ennen 1.1.2016, suomalaiset eivät tarvitse viisumia! Viisumien haku on käynnissä taas 16.11. alkaen!

Mongoliaan tarvitsee viisumin. Helpoin ja halvin viisumivaihtoehto on hakea transit-visa Mongolian Suomen kunniankonsulaatista. Transit-visa oikeuttaa 10 päivän oleskeluun maassa. Sen haku kestää 7 työpäivää ja hintana on 45e + 10e postituskulut (sijaitsee Kirkkonummella).

Mongolian transit-viisumia haettaessa on passissa oltava valmiina jo Venäjän ja Kiinan viisumit! Mukaan tarvitsee myös kopion junalipusta.

Viisumi on voimassa 90 päivää joten arkkaa maahantulopäivää ei tarvitse tietää. Viisumin aika alkaa kun raja ylitetään.

Viisumin hakemiseen tarvitaan:
-passi, voimassa 6kk matkan jälkeen
-passissa yksi tyhjä aukeama
-tuore passikuva
-hakemus
-toivottu käsittelyaika pitää ilmoittaa


Kiina
Kiinaan matkatessa tarvitsee viisumin. L-viisumi 1-entrynä maksaa 60e ja sitä voi hakea Kiinan Suomen suurlähetystöstä. Sen tekeminen kestää 4 päivää. Viisumi on voimassa 3 kuukautta maahan saapumisesta.

Viisumin hakemiseen tarvitaan:
-passi, voimassa 6kk matkan jälkeen
-kopio passista
-kaksi tyhjää sivua
-tuore passikuva joka liimataan hakemukseen
-hakemus
-todisteet lentolipuista ja hotelleista TAI Kiinan kansalaisen kutsu

Viisumia haettaessa Suomen kansalaisen täytyy olla Suomessa!
Suomalainen saa viisumitta oleskella Hong Kongissa 3 kuukautta!


Taiwan
Rikosrekisteritön, matkaliput omaava suomalainen, jonka passi on voimassa 6kk matkan jälkeen, saa oleskella Taiwanissa 90 päivää!

Vietnam
Suomalainen, jonka passi on voimassa 6kk maahantuopäivästä, saa oleskella Vietnamissa 15 päivää ilman viisumia! Jos maasta lähtee pois 30 päiväksi, alkaa viisumivapaus alusta.

Laos
Suomalainen tarvitsee Laosiin viisumin jonka voi ostaa rajalta maahan saapuessa ymmärtääkseni melkein millä valuutalla vaan. Suomessa ei ole Laosin suurlähetystöä, lähin on Tukholmassa. Thaimaanmatkaajat voivat vierailla Bangkokin suurlähetystössä. Hinta 30 päivän viisumille on n. 35 USD ja mukaan tarvitsee passikuvan.

Kambodža
Suomalainen tarvitsee viisumin jonka voi ostaa rajalta tai Kambodžan suurlähetystöstä.
Hinta on n. 30 USD ja se on voimassa 30 päivää. Mukaan tarvitsee passikuvan.

Thaimaa
Suomalainen ei tarvitse viisumia Thaimaahan. Jos maahan saapuu lentäen, saa 30 päivän oleskeluluvan, jos maa- tai meriteitse, saa 15 päivän oleskeluluvan.

Myanmar eli Burma
Myanmarin viisumia haetaan joko sähköisesti tai Bangkokin suurlähetystöstä. Oleskelun kesto on 28 päivää ja sen hinta on 50 USD. Mukaan täytyy liittää värillinen passikuva.

Filippiinit
Suomalainen saa oleskella Filippiineillä ilman viisumia 30 päivää. 

Malesia
Suomalainen voi oleskella Malesiassa 90 vuorokautta ilman viisumia.

Singapore
Suomalainen saa oleskella maassa 90 päivää 6 kuukauden aikana ilman viisumia.

Indonesia
Suomalainen ei tarvitse turistina viisumia tietyiltä rajanylityspaikoilta. Tämä edellyttää että suomalainen poistuu samasta paikasta. Oleskelun kesto on tuolloin 30 päivää. Suomalainen voi ostaa 90 päivän viisumin ennakkoon Indonesian Suomen suurlähetystöstä.

Brunei
Suomalainen ei tarvitse viisumia alle 30 päivän oleskeluun maassa.

Kuva on junasta välillä Gomel - Minsk ja kuvista päätellen nämä junat ovat identtisiä Trans-Siperian junien kanssa. Tässä istun siis toisen luokan hytissä. Yläpedeissä on patjat ja tyynyt, junaneiti myy lakanoita jotka palautetaan reissun jälkeen.

Yleisinä vinkkeinä voisin mainita noita tietoja etsiessäni että sitä USA:n dollaria kannatta kuskata mukana aina kun on rajalle menossa, samoin useita kopioita passista sekä pinkka passikuvia. Kannattaa myös tarkistaa että passi on voimassa sen 6kk vähintään reissun loppumisen jälkeen!

Millamaija

//So here I listed all the visas for Finnish people. Quite easy to travel around Asia!//

//И так здесь я перечисляю все визы для граждан Финляндии. Достаточно просто путешествовать по Азии!//

EDIT: Päivitetty viimeksi 1.1.2016