Amsterdamin reissu

Tulipa tässä mieleen viime vuoden marraskuun Damin reissu. Päätin taas vaihteeks tuulettaa menemään ja lähdin mun ystävän, irlantilaisen Bobbyn kanssa Amsterdamiin. Me tavattiin viime kesänä Ibizalla kun oltiin samoissa lipunmyyntihommissa siellä. Meillä synkkas loistavasti, ja oltiinkin erottamattomat koko se aika. Kun oli lähdön aika, ikävä jäi, ja pakkohan se oli taas tavata jossain. Päätettiin et napataan joku uus kaupunki mukaan kuvioon missä kumpikin haluais käydä ja niin kohteeksi valikoitui Amsterdam.

Hotelli oli Zuidissa, juna- ja metroaseman vieressä, ja me ostettiinki semmonen 24/7 raidekulkuneuvolippu millä sumpailtiin ympäriinsä vailla päämäärää kun ei välillä oltu perillä et mihin suuntaan edes pitää lähteä :D Vietettiin kolme yötä, ja mulla jäi kyllä semmonen kutina että haluaisin mennä sinne kesäaikaan uudestaan ja kierrellä vähän enemmän niitä hauskoja museoita mitä siellä oli ympäriinsä. Tai ehkä enemmänkin istua jossain puistossa, kaunis kaupunki.

Yks asia mikä iski yllätyksenä ennakkotiedoista huolimatta oli ne pyörät, voi jösses. Ei autoissa mitään mut niitä pyöriä piti oikeesti väistellä kun ne ajo miljoonaa.

Hotelli oli ihan jees siihen hintaan mitä siltä odotettiin. Jotenkin pornahtava sen ulkoasu oli kun punainen lamppu sängyssä ja muutenkin jotenkin futuristinen cube-meininki.

Kokonaisuutena reissu oli oikein mahtava. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja kiva tutustua uuteen kaupunkiin. Ollaan suunniteltu Bobbyn kanssa jo seuraavaa reissua heinäkuulle jonnekkin muualle Eurooppaan. Tai ehkä jopa Ibizalle. Niin moni edellisvuoden työkaveri on siellä tänäkin vuonna ja he ovat kovasti pyydelleet sinne. Majoituskin järjestyisi. Nähtäväksi jää, luulen että Etelä-Eurooppa on suuntana jokatapauksessa.

 MM

Ibizalla työskentelystä.

Teen nyt postauksen Ibizasta ja lähtöön liittyvistä käytännön asioista, koska uskon että aihe voisi kiinnostaa muitakin tyyppejä. En tunne henkilökohtasesti ketään muuta suomalaista joka olisi sinne lähtenyt työn merkeissä.

Kuten täällä hieman valotin, olin kesällä 2013 1,5kk Ibizalla. Olisin muuten voinut olla koko seasonin, mutta minulla oli alkamassa putkiremontti Vallilassa heinäkuun puolivälissä.

Kävin vuonna 2011 silloisen seurustelukumppanin kanssa 9 päivän reissulla Ibizalla ja kaipuu valkoiseen saareen jäi. Toisaalta se kaipuu jäi ehkä kokonaisvaltaisesti parisuhteen mentyä, kaikkeen mitä meillä silloin oli. Ibiza kiinnosti jotenkin mystisesti kokea uudelleen, mutta pelkäsin että vastassa olisi liikaa muistoja kiinnittyneinä konkreettisiin paikkoihin. Päätin sitten rikkoa tämän illuusion, ja kokeilla, mitä siitä seuraa jos vain pistäisin asiat rullaamaan, etsisin töitä sieltä ja koittaisin lähteä luomaan uusia omia muistoja (ei ne haamut edes seuranneet sinne asti, turha pelko). Enhän mä edes tiennyt, onko se mahdollista saada sieltä työtä.

Ibizan työhommathan on suurimmaksi osaksi provikkapalkkaisia, eli oma panostus vie eteenpäin tai sitten ei vie. On siellä tanssitytöille klubeillakin hommia ja tarjoilua tms, mutta mä päädyin lähettämään sähköpostia Capadi-IPYA-nimiselle firmalle jolla oli ilmoitus täällä. Niiden työ oli provikkapalkkainen; lipunmyyntiä klubeille ja boat partyille Playa D'en Bossan rannalla. Muutama päivä hakemuksen lähetyksen jälkeen tuli sähköpostia että olisi Skype-haastattelun vuoro. Se oli todella pelottavaa. Siitä sitten parin päivän päästä tuli sähköposti että "Welcome to Capadi Rebels English Team!" Mä olin niiiiin fiiliksissä!

Seuraava prokkis oli ostaa lennot, pistää kämppä vuokralle, kertoa työnantajalle ja kysyä äidiltä onko ok että Juno tulee hoitoon (se on aina). Ensin mä ostin lennot 1.6.-15.7. ajalle halvatlennot.fi:stä hintaan 320e. Lennot oli vaihdon kanssa, menomatkalla Wienissä 8h odottelua ja tulomatkalla Berliinissä 6h. Sen jälkeen mä pistin ilmotuksen nettiin että jälleenvuokraan asuntoni tälle ajalle. Mä sain nopeasti luotettavanoloisen vuokralaisen sovittua sinne, hyvä.  

No, Ibizalle pääsin vihdoinkin! Homma alkoi sillä, ettei mun puhelimessa toiminut liittymä, ja mun piti soittaa eräälle henkilölle kun saavun, jotta saan häneltä kyydin majoitukseen. Onneksi jostain kumman syystä eräs kaverini, johon tutustuin Menorcalla vuonna 2012, oli tulossa Ibizalle Barcelonasta puoli tuntia minun lentoni jälkeen, joten mä jäin odottamaan sitä kentälle. Se oli mun pelastus. Soitin sen puhelimella sille tyypille jonka piti minut hakea, mutta tää jätkä ilmoitti olevansa Ushuaiassa bileissä eikä voikaan siis hakea mua. Siis mitä?

No, kaveri lupasi heittää mut pelipaikoille. Siinä sitten etsittiin ensin sen laina-autoa parkkipaikalta puolisen tuntia, kun joku sen kaveri oli jättänyt sen sille sinne lainaan. Tää mun kaveri ei tiennyt, mimmoinen se auto on. Mietin, että mitä hittoa tääl oikeesti tapahtuu.

Päästiin vihdoin Tantra Barin luo kun siellä toimii tää Capadin homma, ja siellä sit venailtiin että se firman tyyppi kellä on asunnon avaimet, tulis vihdoin paikalle. Talolla sisäänpäästyäni törmään erääseen sekavanoloiseen muijaan, helvetin likaiseen keittiöön tiskeineen ja kolmen hengen huoneisiin. Osa sängyistä oli olohuoneessa. "Ei vittu, tää on kauheeta" oli mun eka ajatus. Mun huonekaveri oli Bea, joka ei puhunu kun espanjaa, ymmärsin onneks niin pystyttiin kommunikoimaan. Frendi siinä sitte kysy haluanko mennä sen luo yöks sopeutumaan Ibizaan ja mä menin. Jätin matkalaukun kämpille ja lähdin. Onneks, me kierreltiin autolla saarta yms. Parin päivän päästä tulin takasin kämpille ja Bea nukku. Sit se nosti päätään ja sängyssä olikin Monica, a girl from Bulgaria. Ihmettelin taas että mitä :D

minä ja Monica 

Kesäkuun alussa siellä oli melko kylmä nukkua vaikka oli viltti, kesäkuun puolivälissä ei yön hikiseen kuumuuteen auttanu vaikka ois nahkansa riisunu. Ensimmäisenä työpäivänä Monican kanssa oltiin missattu joku tärkee pointti koulutuksessa koska me ei menty töihin kun luultiin et työt alkaa keskiviikkona. Colin, meidän pomo, antoi meille "kotiarestia" ja kielsi meiltä ekat boat partyt minkä piti olla semmonen alustus uusille työntekijöille tyyliin "tiedät mitä myyt". Siitähän se motivaatio sit kasvoi eli ei. Päästiin me kuitenki niille myöhemmin. Ekana kunnon työpäivänä myytiin sit heti 9 lippua. Yhdestä lipusta sai 10e provikan. Aluks oltiin pareittain joten puoliks meni. Liput oli semmosia paketteja että klubilippu plus boat party tai etkot, työ osoittautuu yllättävän haastavaks.

Capadi REBELS !!  

Päivät oli sairaan kuumia, vielä kuumempia jos oli krapula. 7 tuntia rannalla ihmisille jutellen oli kyllä hauskaa mutta aluks todella turhauttavaa kun alkukesästä siellä ei ollu ketään. Jokaista ihmistä kelle puhuit, oli lähestynyt jo aktiivinen joukkio kymmeniä muita lipunmyyjiä samasta - ja eri firmoista. Joku paikallinen sano että hiljaisin seasonin alku 20 vuoteen.

Joskus meillä oli myös semmosia iltatyövuoroja jossa sai mennä myymään lippuja tai sisäänheittämään ihmisiä kadulta Tantraan. Ne vuorot alko sillä et pomo toi meille jonku vähintään kahen litran viinapullon pöydälle lantrinkeineen ja sen sai juoda jos halus. Voin kertoa että siihen pulloon ei koskaan jääny pisaraakaan.

meikäläisen huone

Asuminen tapahtu siis siellä 10 hengen kämpässä, jossa oli yks vessa suihkulla. Siellä myös sai sähköiskuja keittiön lavuaarista sekä jääkaapin ovesta jos ei ollu kengät jalassa. Hella ei myöskään mennyt aina pois päältä vaan jäi kuumenemaan vaikka vipu oli käännetty nollalle. Siellä asu parhaimmillaan 8 muijaa ja 2 jätkää, ja silti kellään ei koskaan ollu ongelmaa vessan kanssa. Se oli ihme oikeesti, joka aamu kaikki heräili eri aikaan ja hoiti suihkunsa ja se toimi tosi hyvin. Aamuisin kokoonnuttiin meiän ihanaan ulkoilmatoimistoon Tantran kylkeen käymään läpi päivän hinnat, erikoistarjoukset yms. Työsuhde-etuina oli ilmaset bileet, ilmasia drinkkejä päivän mittaan (porukkaa sai viedä drinksulle Tantraan ja juoda ite) ja toki rusketus. Viikossa oli 2 vapaapäivää joihin sai ite vaikuttaa.

Jossain vaiheessa tein rannekkeenjakohommia, euro per sisään mennyt ihminen. Olisin saanu tarjoilijahommia myös mutta mä lähdin kotiin just sillon. Ibizalla on siis paljon työmarkkinaa jos sinne menee ilman töitäkin. Aina saa jotain jos on valmis työskentelemään. Jokapuolella on työilmotuksia.

Mulla jäi läppärin laturi kotiin, joten en voinu käyttää ite konetta, lainasin aina muiden kun kaikil oli toki eri merkkiset vehkeet. Meillä ei ollu nettiä siinä asunnossa, mutta lähellä oli nettikahvila mihin mentiin aina limukalle niin sai datailla ilmaseks. Loppupeleissä menin aina kännykän kaa kävelylle ohi siitä niin pysty päivittää WhatsAppin yms. Myöhemmin myös meiän asunnon alle avautu baari josta sai nettiyhteyden tietyssä kohtaa istumalla keskellä keittiön lattiaa.  

asuttiin ton valkosen talon yläkerrassa 

(Sophie ja Vee)

Kokonaisuutena oli ihan hemmetin hieno reissu, paljon uusia mielenkiintosia  ihmisia matkan varrella plus pari ystävää joiden kanssa on suunnitelmia tulevalle kesälle. Ja opin todellakin arvostamaan suomalaisia töitä ihan eri tavalla. On se oikeesti todella rankkaa vetää se kesä niin, et sun päivän ruoka riippuu siitä onko ihmiset ostotuulella. Nollapäiviä tuli kyllä. Voin silti paljastaa, että mä varauduin rahallisesti niin, että mun ruoat ei ollu liitännäisiä siihen miten myin. Kannatti. 

Onko joku lukija mahdollisesti ollu samanmoisissa hommissa Ibizalla? Tai vaikka muuten vaan? :)

MM

Pakomatka Thaimaahan..

Teenpä tässä nyt sitten postauksen tammikuun matkasta Thaimaahan, mun ensimmäisestä reissusta Aasiaan. Oon käynyt aikasemmin Espanjassa Gran Canarialla, Lanzarotella, Teneriffalla, Mallorcalla, Ibizalla sekä Menorcalla, Amsterdamissa, Lontoossa, Tallinnassa, Tukholmassa, Latviassa Jurmalassa sekä Riikassa ja Liettuassa Vilnassa sekä Mazeikiaissa. Aina on kutkuttanut toi tropiikki enemmän kuin mikään muu, ja nyt sitten otettiin äkkilähtö 3 päivää ennen lentoa Krabille.

Me lähettiin ihan sillä periaatteella että lennot Krabille, rinkka selkään ja etitään majotus siellä. Kumpikaan ei oo koskaan käyny Aasiassa, mutta reppureissaajalle Thaimaa on ilmeisen turvallinen paikka jos tietää mitä tekee. Äidit oli kovin huolissaan mitä niiden tyttöset nyt oikeen taas on saanu päähänsä mutta toivottivat hyvää matkaa kuitenkin.

Krabin kentälle saavuttiin pitkän lennon päätteeksi. Oltiin ihan et ei juma, täällä me nyt ollaan. Kuuman kostea ilmasto iski täysillä sydämeen. Joku thai-nainen sai meille myytyä bussilipun Ao Nangiin joten bussiin vaan. Bussin kyydistä jäätiin pois kun ranta siinti näköpiirissä. Eka yö vietettiin Cashew Bungalowissa, joka oli 700baht yöltä, ja seuraavana päivänä seikkailu vasta alkokin.

Lähdettiin 900bahtia köyhempänä kohti Koh Phi Phitä veneellä, tietämättä kuinka epäsopiva tämä kaunis saari meille olikaan. Me ei olla baareilijoita eikä vedetä mitään bilekännejä. Nukuttiin yö dormihuoneessa joka maksoi 900baht, tai no nukuttiin ja nukuttiin.. Se bassonjytke piti hyvin hereillä aamuyöhön saakka. Olis ollu kiva nähdä saarta enemmänkin mutta meiän budjetti ei ollu sopiva kalliiseen Phi Phihin.

Päätettiin googlata joku kiva pikku saari minne pääsee helposti venekyydillä, ja löydettiinki semmonen. Koh Jumille kulkee muutama vene päivässä ja netin mukaan se on suht hiljanen saari. Eipäs taas osattu odottaa kuinka oikeaan me tällä kertaa osuttiin. Maksettiin ihan liikaa venekyydistä, 1200baht, mutta saarelle päästyämme tajusimme, että tää oli niitä kertoja kun onni oli myötä, Koh Jum oli paratiisi!

Eka fiilis saaresta oli ton ylläolevan kuvan mukanen, EI KETÄÄN! 

Astuttiin jonkun neuvomana rannalta viidakkopolulle joka kuulemma johti kylälle päin, haaveinamme löytää yksinkertainen ja halpa bungalow. Se oli kyllä semmonen maaginen hetki elämässäni, kaikki mistä olin aina haaveillut, oli siinä. Näin apinoita metsässä ja tunsin kuinka muurahaiset puri mun ihoa. En malta odottaa että pääsen kiertämään Aasiaa ihan kunnolla!

Saari oli saanut sähköt vasta vuonna 2008, ja se kyllä näkyi. Se oli kolmas maailma. Ei nähty ainuttakaan turistia missään, ainoastaan bambumajoja vieri vieressä, niiden pihalla thaimaalaisia, jotka hymyili takaisin sekä paljon skoottereita, joiden päällä matkusti koko perhe. Kanat juoksi villinä ympäriinsä ja sitruunaruohopensaita oli joka puolella. Haistoin huumaavan tuoksuisen viidakon. Sitten putkahdettiin tielle. Se tie oli noin 4km pitkä ja kulki saaren päästä päähän.

Päädyttiin pienen käppäilyn jälkeen Ban Tingrain kylään Golden Pearl nimiseen mestaan joka vuokrasi eritasoisia bungaloweja. Sattumoisin heillä oli juuri se, mitä me tältä matkalta haluttiin; pienen pieni rupuinen bungalow 100bahtin yöhintaan (2,5e)! JES !

Tässä meidän "bungalove" jossa vietimme 13 yötä apinoiden varastaessa öisin hedelmiämme, torakoiden juostessa hyönteisverkkomme päällä, hiirten samalla nakertaen reikää sipsipussiimme<3

Golden Pearl

Aurinko laski Phi Phin taa..

Pikkuhiljaa tammikuun edetessä saarelle rupesi valumaan turisteja ja se ensi-idylli mitä koimme, hieman mureni. Uskoisin, että 10 vuoden päästä tuo saari on täysin erilainen. Onneksi koimme sen nyt. Kuitenkaan se ei meitä häirinnyt, luimme kirjoja, olimme rannalla, uimme, tutkimme saarta, söimme ihanaa thairuokaa ja vesimeloneita namnamnam, venyttelimme, pyöräilimme ja pelasimme korttia. Meillä oli vakio nainen, kenen luona kävimme aina syömässä. Sama nainen oli ensimmäinen, jonka luona söimme saarella. Häneltä me vuokrattiin pyörät, skootterit ja syötiin ja juotiin. Ihana hullun iloinen nainen, aina nauroi kovaan ääneen hampaat vilkkuen.

Oudointa oli, että jossain vaiheessa päädyimme saaren toiseen päähän rakentamaan SAUNAA suomalaisten kanssa kera alkoholin. Kun jossain on suomalaisia, viina virtaa. Menin sitten uimaan kuutamossa vaatteet päällä, parhautta!

Koh Jumilta pääsi helposti mantereelle paikallisten suosimalla veneellä, ja me lähdettiinkin nostamaan rahaa Nuea Khlongiin yhtenä päivänä. Saarella oli kolme satamaa joista Mootoo Pieristä lähti vene tasaisin väliajoin Laem Kruat nimiseen pikku kylänpahaseen. Laem Kruatista piti ottaa songthaew Nuea Khlongiin. Nämä kaikki matkat olivat jotain 50-70bahtin luokkaa.

Laem Kruat

Parin viikon oleskelun jälkeen palasimme Ao Nangiin, vietimme siellä vielä yön samassa paikassa kuin tulomatkalla ja löysimme samat tyypitkin kehen tutustuimme. Thaimaalainen taidemaalarinainen Willawan "Pum" Saowang omistaa oman ART4ALL taidegallerian Ao Nangissa. Siellä oli viettämässä rentouttavaa taiteilijaelämää myös uusiseelantilainen Martin Smith, joka oli ollut siellä ja tovin, ja on siellä edelleen. Mukavia tyyppejä, käykää katsastamassa paikka jos joskus sinne eksytte! Ne taideteokset oli mahtavia.

Kun me lähdettiin, Pum sanoi että jos tullaan takasin samaa reittiä, sillä on sivusiili. Mehän mentiin ja Pum lunasti lupauksensa! 

Reissu oli kaikinpuolin mitä parhain ja sielläpäässä rahaa meni yhdellä henkilöllä noin 300 euroa. Lennot oli Finnairin suorat ja makso 595/hlö. Eli enemmän kuin hintansa väärti reissu! Toivottavasti pääsen pian uudestaan<3

Onko joku muu käyny Koh Jumilla? Otan vastaan mielelläni ehdotuksia paikoista joissa kannattaa käydä Aasiassa kierrellessään (nimimerkillä rahaa säästäessä) ;)

MM