VUOSI 2015 KUVINA

Muiden blogien innoittamana päätin itsekin koota kuluneen vuoden 2015 reissut yhteen pakettiin! Luvassa siis paljon sekalaisia kuvia joita en ole aiemmin lisännyt blogiini. Kotomaani Suomi mukaan luettuna olen tallannut tänä vuonna kahdeksan maan rajojen sisäpuolella. Se on tähänastinen ennätykseni! (Tähän voisi vielä lisätä lennonvaihdot Pariisissa ja Hong Kongissa mutta en tee niin kun en varsinaisesti niissä maissa käynyt.)
Muuhun kuin matkailuun liittyviä virstanpylväitä tältä vuodelta voisi mainita Jemin ottamisen, omaan asuntoon muuttamisen, naimisiin menon, avoimen yliopiston psykologian kurssin aloittamisen, sitten Valko-Venäjälle muuttamisen ja toki blogin uuden henkiin heräämisen =D Noihinkin väleihin mahtuu vielä lukematon määrä kaikenmoista etten välillä ymmärrä itsekkään miten sitä voi ehtiä niin paljon kaikenlaista. Mielenkiinnolla jään odottamaan alkavaa vuotta ja sen tuomia haasteita!

Thaimaa
Thaimaasta aiempia postauksia:
Pakomatka Thaimaahan - 2014
Ihana Thaimaa - Bangkok - 2015
Ihana Thaimaa - Chiang Mai - 2015
Ihana Thaimaa - Koh Phangan - 2015
Oopiuminhuuruinen kylä vuoristossa - 2015

 

Ruotsi - Göteborg
Göteborg  - postaus

Valko-Venäjä
Elämän arvaamattomuus ja ihanuus.
Kuinka päädyin Valko-Venäjälle?
Tämän linkin takana kaikki Valko-Venäjäaiheiset postaukset

 

 Ukraina
ЧОРНОБИЛЬ И ПРИПЯТЬ 1/2  - Tshernobylin reissukuvia
Ukranian summer pics. - Kiova

 Eesti

Latvia

 Liettua

Loppusanat; Itselleni ja muille planeetastamme kiinnostuneille toivon että pääsemme tutkimaan vielä kosteampia sademetsiä, ruuhkaisempia kaupunkeja ja erikoisempia kulttuureja.  Kotihiirille toivotaan että luvassa on mitä eeppisempiä elokuvia, uusia ohikiitäviä vaatetrendejä tai jopa iPhonen uusin versio ;) Kiteytettynä: Aivan ihanaa tulevaa vuotta kaikille! Tämä vuosi on pian historiaa..

Millamaija

paluu "arkeen"

Nyt on tentit tentitty ja näiltä osin siis sain neuropsykologian kurssin päätökseen, jee! Arvosanaa odotellessa. Nyt on siis enää normaalisti yksi kurssi menossa joten jää aikaa muuhunkin. Kognitiivisen psykan kurssistakin mulla on jo puolet suoritettuna joten jää taas aikaa muille jutuille. Haluan nyt ottaa sen venäjän kielen työn alle ihan kunnolla. Mulla on ihan hyvä sanavarasto jo koossa mutta arkailen ihan hirveästi käyttää sitä. Pitkästä aikaa tuo tunne tuli esiin. En muista koska muka viimeksi on ollut yhtä jännittävää puhua kielillä.

Pikaloma Minskiin kesti yhden vuorokauden ja se vietettiin karvakaksikon kanssa Hotel Victoriassa. Hotelli on neljän tähden bisnes-hotelli ja koiratkin oli sallittuja ilman lisämaksua. Hotellilla oli jopa ilmainen parkkihalli jossa oli valvoja 24/7 joten positiivisia juttuja löytyi. Itse huone oli aivan sairaan kylmä vaikka väänsin lämmöt täysille ja istuin tuntikaupalla kuumassa kylvyssä. Luulin etten koskaan selviydy ylös sieltä vaan jään sinne kutistumaan iäksi. Harmi että kaikki "hyvä" loppuu aikanaan joten mä jouduin lopulta irtautumaan mukavuuden kehdosta. Onneks meillä on täällä kylpyamme. Sitä ei vaan osaa arvostaa niinkään kun lämmitys toimii kuten kuuluu. Ehkä sitten kun talvi näyttää oikeat kyntensä (täällä tällä viikolla ylin lämpötila +10) niin voi pesiytyä kuumaan kylpyyn nautiskelemaan kun lämpö leviää luuytimeen saakka.

Olisi kiva kuulla minkälaisia lämpötiloja siellä toisessa päässä on ollut tämän viikon aikana? Ja tietty että mistä päin kirjoittelette. Tuntuu että nää säätilat vaan sekoaa vuosi vuodelta..

Millamaija

HC PUNK @ MINSK

Oon yrittänyt jo pitkään tuoda mun elämään semmosta elämänohjeistusta mukaan jotta tekisin asioita joita en koskaan ennen ole tehnyt. Se ei ole niin yksinkertaista miltä se kuullostaa, varsinkaan yksin. Helpompaa on tehdä asioita jonkun toisen innoittamana. Siispä Vovan pyynnöstä mä lähdin eilen mukaan Minskiin kuuntelemaan amerikkalaista hardcore punk - bändiä nimeltä Bane ! 

Tää hardcore-kulttuuri (tai ylipäänsä punk) oli mulle täysin tuntematon asia ennen eilistä ja mua pikkasen jännitti lähteä totaalisesti omasta musiikkitietämyksestä ulkona olevan bändin keikalle. Olin varautunut kaikenlaisiin tunnetiloihin tylsistymisestä ahdistukseen..

Banen laulaja on streittari joten päätettiin Vovan kanssa että mennään keikalle täysin kaljatta jotta saadaan maksimaalinen kokemus irti sellaisena kuin se on tarkoitettu! Itseasiassa meillä on jo molemmilla hyvä tovi streittaamista takana; lopetettiin alkoholinkäyttö yhdessä kokonaan plus mä pääsin siitä tupakasta eroon vihdoin (tarpeeksi kun julistan sitä en kehtaa enää retkahtaa). Kun tavattiin kesällä kännissä baarissa niin molemmat puhu siitä kuinka haluttais streitata. Se onkin yks kantava voima tunteiden ohella meidän välisessä ihmissuhteessa kun todella saadaan aikaan pushattua toisistamme ulos niitä puolia joiksi haluamme kasvaa. 

(Streittaus on slangi termistä straight edge)

Lähdettiin siis junalla kohti Minskiä taas kerran kolmosluokan vaunussa eli platskartnyssa. Mun mielestä näissä on niin mielenkiintoinen tunnelma että! Odotan niiiiin innolla sitä Trans-Siperian reissua jonka päätin siirtää kevääseen koska talvi. En aikaisemmin oikein ajatellut fiksusti että ei ole hirveän kätevää lähteä talvitamineet päällä junalla Venäjälle ja sitten Kaakkois-Aasiaan saman varustuksen kanssa eli raahata niitä talvitamineita rinkassaan pitkin maita ja mantuja (+plus Shangaissakin oli eilen -10 astetta! Vertaa Valko-Venäjän +7 asteeseen). Kevättä odotellessa siis!

Takaisin eilisen junisteluun! Jokaisessa loossissa on (ylläolevassa kuvassa) oikealla puolella neljä sänkyä ja vasemmalla kun on toi pöytä niin siitä tulee yksi sänky käytävän suuntaisesti. Sen yläpuolella on toinen sänky. Olen itse yläsänkyjen kannattaja, vähän sellasta leiritunnelmaa.. Siellä on hyvin mukava kölliä ja rentotua. Junan kolina ja rynkytys, vaihtuvat asemat ja ihmiset, hämyinen tunnelma, venäjänkielinen puheensorina ja mukavin tyyny ikinä saa mut pieneen hurmioon. Se että et ymmärrä mitä ihmiset ympärillä puhuvat on itseasiassa hyvin rentouttavaa kun ei aivot ole kokoajan nappaamassa kiinni jostain.

Minskissä on rautatieaseman viereisessä ostoskeskuksessa ihana sushi-ravintola joka muistuttaa niitä japanilaisia tietokonepelejä joita joskus jossain internetin syövereissä pelasin! Sushit rullaa liukuhihnalla ympäri ravintolaa ja keräilet siitä matkan varrelta itsellesi mitä haluat :3

Mulle kävi pieni retkahtaminen kaiken tän streittaamisen ja kieltäytymisen tohinassa. Junamatka kesti 5 tuntia enkä ollut syönyt kun aamupalan. Oltiin Minskissä kuuden aikoihin. Junassa söin kyllä nuudeleita mutta niissähän ei tunnestusti ole mitään syötävää. Perillä mua sitten heikotti niin paljon että Miso-keitto ei pysynyt lusikassa kun yritin syödä tärisevällä kädellä. Siellä ei ollut valmiina kasvissusheja ollenkaan (aikaisemmin ollut joka kerta) niin mä päätin syödä kalaa. Vegaanina on hyvin vaikea saada ravintoloista kelvollista ruokaa ja vastaavassa tilanteessa kun on pyörtymisen partaalla, on mulle kaikki muu toissijaista. 

Käppäiltiin sitten rautatieasemalta sinne baariin jossa keikka oli. Baarin ulkopuolella oleva lauma ihmisiä sai mun olon hyvin epämukavaksi koska olin ensinnäkin siinä vaiheessa ainoa naispuolinen, ja tunsin muutenkin etten kuulu joukkoon sit mitenkään päin. Pelkään tosi ihmeellisiä asioita päivittäiselämässä. Semmosia että vaikka ne pelot toteutuis niin mikään ei konkreettisesti muuttuis mihinkään. Mun huono olo jäi kuitenkin hyvin äkkiä pois kun oltiin sisällä, ja huomasin että mun ennakkoluulot kaikkea kohtaan ei pitäneet paikkaansa. Muutamia tytteleitäkin valui sisään. Kun eka lämppäri, valkovenäläinen "Full Lungs" aloitti, ymmärsin että mulla ei ole aikaa edes pohdiskella tyhjänpäiväisiä asioita koska loppupeleissä millän ei oikeasti ole mitään väliä. 

Full Lungsin jälkeen oli toisen lämppärin vuoro;  Valko-Venäjän suosituin kyseisen genren bändi Fuck It All. Jengi rupes heilumaan silleen hulluna siellä lattialla, sitä väkivaltasta tanssia missä juostaan ja törmäillään. Me kiisteltiin vovan kanssa miksi sitä kutsutaan, pogo, slam vai mosh? No ei siinä mitään. Mä tykkäsin Fuck It Allista itekkin mut ne ei tykkäny meistä. Ne sano että oltiin paska yleisö ja haistatti vitut. Sen jälkeen oli Banen vuoro. Kun eka biisi alko, oli ensimmäinen tyyppi yleisöstä jo lavalla. Kyseisillä keikoilla jengi saa kiivetä lavalle ihan miten haluaa ja hyppiä yleisön päälle, varastaa mikkiä laulajalta ja oikeesti ihan mitä vaan. Kun mä näin miten viidessä sekunnissa se yleisö muuttu tohon suuntaan, mä koin tunnemellakan häpeästä hulvattomaan nauruun. Se oli niin outoa että mulla kesti hetki sisäistää mitä ajattelen kyseisestä touhusta. Oon ollut mm. Mansonin keikalla eturivissä mutta tää oli jotain ihan muuta..

Siellä piti oikeesti olla varuillaan kokoajan kun tila oli pieni ja rinki laajeni. Tyypit lenteli päin miten sattuu ja osa kiersi ilmassa ihmisten käsien päällä niin et meinas tulla monosta naamaan. Se oli niin oudon urbaani kokemus että en voinut muutakuin nauraa ja heilua mukana.  Loppufiilikset oli ihan mahtavat; menin täysin tuntemattoman bändin keikalle baariin täysin selvinpäin ja olin täysissä fiiliksissä! Seuraavaa bändiä odotellessa ;)

Terkuin Millamaija

ps. Loppuun vielä Banen biisi "Can We Start Again" joltain livekeikalta missä näkyy se meininki mikä noilla keikoilla vallitsee. Tää biisi oli vikana ja aion kuunnella jatkossakin, tykästyin salaa..

porukalla ratsastamaan!

Vovan hyvällä ystävällä oli eilen synttärit ja hän tuli naisystävänsä kanssa Pietarista Gomeliin viikonlopuksi. Porukat oli nähneet meidän ratsastuskuvan Instassa ja sen innoittamana me lähdettiin seitsemän aikuisen ja kolmen lapsen porukalla samalle tallille sateisena sunnuntaina. Mun mielestä se oli todella huvittavaa että joukko ei-hevosihmisiä hyppää porukalla ratsastamaan hieman yli kolmekymppisen miehen synttäreillä =D Huvittavaa oli myös sen ratsastuksenohjaajatytön ilme kun se tajus että tuotiin Vovan kanssa "koko suku" mukanamme tallille..

Ratsuni Simval näytti hyvin äreältä kun ne vapaana olevat varsat pyöri perseessä kokoajan ^

Nuo pietarilaiset V ja M kutsuivat meidät Vovan kanssa kylään sekä tammikuiselle Prahan reissulle joten voipi olla että meillä on edessä parisuhdematkailua. Juuri suunniteltiin Vovan kanssa Varsovan ja Prahan reissuja ja sitten nää kysy halutaanko lähteä mukaan Prahaan. Loistavaa!

Nyt meillä on myös asunnonmyyntiprojekti käynnissä joka tarkoittaa sitä että Australia lähenee. Viisuminhakuprosessi vaatii rahaa ja tää asunto on sitä rahaa.
Ollaan nyt soiteltu vuokrattavista asunnoista ja huomenna mennään katsomaan kahta vuokrattavaa omakotitaloa. Joo, kirjottelin aiemmin että vuokraan itselleni asuntoa mutta ei tässä kai tässä mitään pysyvää päätöstä kukaan saa mihinkään suuntaan aikaseks kun kaks yhtä tunnevajukkia lyö hynttyyt yhteen ja yrittää tehdä päätöksiä johonkin suuntaan. Tykätään toisistamme ja toistemme kanssa hengailusta vähän liikaa niin päädyttiin nyt kuitenkin siihen että vuokrataan iso omakotitalo jossa on tilaa molemmille. Sitten ei olla niin alttiitta toisillemme niinkuin nyt tässä Vovan 32m2 yksiössä keittiöllä. Talovaihtoehdot on 75m2 omakotitalo kaupungissa ja 100m2 omakotitalo reilu 10km keskustasta samaan hintaan.. Huomenna tiedänpi lissää, hyvältä kuullostaapi :3

Millamaija