Kello on 11.25, istun Kroatiassa Dubrovnikissa meidän AirBnb-asunnon parvekkeella. Muut porukasta nukkuu jo päikkäreitä tai on uimassa. Tässä meren liplatusta kuunnellen tulin pohtineeksi kaikkea sitä mitä oon viime päivien aikana kokenut. Paljon olen havainnut asioita omaan maailmankuvaani muuttamaan. Tärkeimpänä niistä ehkä se, miten pieni maailma oikeasti on (vaikka nyt puhutaankin vain Euroopasta).
Ensinnäkin, mun mielestä on ihan mieletön ajatus ajaa Etelä-Eurooppaan autolla. Siis sen takia että siinä ei hämärry välimatkat niinkuin lentäessä. Kun ajat ja katsot konkreettisesti sen koko reissun ikkunasta ulos että missä mennään, niin siinä saa koko sen alueen haltuun ihan eri tavalla kuin että suhaat tuolla 10 km korkeudessa miljoonaa muutamassa tunnissa perille. Siinä näkee muutoksen maastossa, kasvistossa ja kulttuurissa, että mitä siinä välissä on verrattaessa kotimaata ja kohdemaata. Kuinka tähän on tultu.
Maailman pienuus on ollut mulle ennenkin tuttua kaikenmoisten satunnaisten ihmisten tapaamisen kannalta. Viimeksi Thaimaassa törmäsin erääseen brittiläiseen työkaveriini johon tutustuin Ibizalla. Myös siinä vaiheessa kun ajoin Suomesta Valko-Venäjälle ja matka oli samaa luokkaa kuin Helsingistä Rovaniemelle, pohdin näitä mittasuhteita jonkun verran.
Mun osalta tää reissu alkoi Minskistä, Valko-Venäjältä ja nyt ollaan Dubrovnikissa Kroatiassa. Ollaan ajettu Puolan, Slovakian, Unkarin ja Bosnia-Herzegovinan läpi tänne viikossa, ja aikamoista juoksemista on kyllä ollut tää reissu kaikilta osin. Budapestissä vietettiin kaksi yötä, täällä ollaan oltu kaksi ja huomenna lähdetään ajamaan kohti Pulaa. Me päädyttiin skippaamaan Serbia, Montenegro ja Albania siksi, että kukaan meistä ei ymmärtänyt ennen tälle reissulle lähtöä, kuinka suuruudenhullua oli ajatella että tollasella tahdilla voi "vetää maita läpi". Tänään me rentoudutaan (eli mennään Dubrovnikin vanhaa kaupunkia kiertelemään ja ollaan vaan). Alkuperänen suunnitelma oli se, että tällä hetkellä istuttaisiin taas autossa kohti Montenegroa.
Millamaija
Hurjaa mikä tahti teillä on ollut! :D Jos mulla on alle kaks viikkoa aikaa jossain maassa niin mulle tulee aina sellanen fiilis että oon jääny kaikesta tärkeästä paitsi. Toisaalta kyllä mä oon vähän tämmönen hidastelija ja meen aina julkisilla mikä pidentää paikasta toiseen kulkemiseen käytettävää aikaa... Puolan ja Bosnian jutut kiinnostaa, ne oli mun lemppareita itä-euroopan retkellä viime vuonna! :)
VastaaPoistaJoo, hieman liiallinen tahti =D Me ollaan juostu kaupungit läpi keskiyöhön asti ja aamusta taas hirveellä ravilla siistejä paikkoja läpi.
PoistaSiis joo, Puola ja Bosnia on mullakin ihan ehdottomat lempparit olleet tällä reissulla. En tiennyt yhtään mitä odottaa ja odotukset ylitty todella! Me mennään onneks kotiin vielä Krakovan kautta niin tulee lisää Puolakokemuksia ^^