HC PUNK @ MINSK

Oon yrittänyt jo pitkään tuoda mun elämään semmosta elämänohjeistusta mukaan jotta tekisin asioita joita en koskaan ennen ole tehnyt. Se ei ole niin yksinkertaista miltä se kuullostaa, varsinkaan yksin. Helpompaa on tehdä asioita jonkun toisen innoittamana. Siispä Vovan pyynnöstä mä lähdin eilen mukaan Minskiin kuuntelemaan amerikkalaista hardcore punk - bändiä nimeltä Bane ! 

Tää hardcore-kulttuuri (tai ylipäänsä punk) oli mulle täysin tuntematon asia ennen eilistä ja mua pikkasen jännitti lähteä totaalisesti omasta musiikkitietämyksestä ulkona olevan bändin keikalle. Olin varautunut kaikenlaisiin tunnetiloihin tylsistymisestä ahdistukseen..

Banen laulaja on streittari joten päätettiin Vovan kanssa että mennään keikalle täysin kaljatta jotta saadaan maksimaalinen kokemus irti sellaisena kuin se on tarkoitettu! Itseasiassa meillä on jo molemmilla hyvä tovi streittaamista takana; lopetettiin alkoholinkäyttö yhdessä kokonaan plus mä pääsin siitä tupakasta eroon vihdoin (tarpeeksi kun julistan sitä en kehtaa enää retkahtaa). Kun tavattiin kesällä kännissä baarissa niin molemmat puhu siitä kuinka haluttais streitata. Se onkin yks kantava voima tunteiden ohella meidän välisessä ihmissuhteessa kun todella saadaan aikaan pushattua toisistamme ulos niitä puolia joiksi haluamme kasvaa. 

(Streittaus on slangi termistä straight edge)

Lähdettiin siis junalla kohti Minskiä taas kerran kolmosluokan vaunussa eli platskartnyssa. Mun mielestä näissä on niin mielenkiintoinen tunnelma että! Odotan niiiiin innolla sitä Trans-Siperian reissua jonka päätin siirtää kevääseen koska talvi. En aikaisemmin oikein ajatellut fiksusti että ei ole hirveän kätevää lähteä talvitamineet päällä junalla Venäjälle ja sitten Kaakkois-Aasiaan saman varustuksen kanssa eli raahata niitä talvitamineita rinkassaan pitkin maita ja mantuja (+plus Shangaissakin oli eilen -10 astetta! Vertaa Valko-Venäjän +7 asteeseen). Kevättä odotellessa siis!

Takaisin eilisen junisteluun! Jokaisessa loossissa on (ylläolevassa kuvassa) oikealla puolella neljä sänkyä ja vasemmalla kun on toi pöytä niin siitä tulee yksi sänky käytävän suuntaisesti. Sen yläpuolella on toinen sänky. Olen itse yläsänkyjen kannattaja, vähän sellasta leiritunnelmaa.. Siellä on hyvin mukava kölliä ja rentotua. Junan kolina ja rynkytys, vaihtuvat asemat ja ihmiset, hämyinen tunnelma, venäjänkielinen puheensorina ja mukavin tyyny ikinä saa mut pieneen hurmioon. Se että et ymmärrä mitä ihmiset ympärillä puhuvat on itseasiassa hyvin rentouttavaa kun ei aivot ole kokoajan nappaamassa kiinni jostain.

Minskissä on rautatieaseman viereisessä ostoskeskuksessa ihana sushi-ravintola joka muistuttaa niitä japanilaisia tietokonepelejä joita joskus jossain internetin syövereissä pelasin! Sushit rullaa liukuhihnalla ympäri ravintolaa ja keräilet siitä matkan varrelta itsellesi mitä haluat :3

Mulle kävi pieni retkahtaminen kaiken tän streittaamisen ja kieltäytymisen tohinassa. Junamatka kesti 5 tuntia enkä ollut syönyt kun aamupalan. Oltiin Minskissä kuuden aikoihin. Junassa söin kyllä nuudeleita mutta niissähän ei tunnestusti ole mitään syötävää. Perillä mua sitten heikotti niin paljon että Miso-keitto ei pysynyt lusikassa kun yritin syödä tärisevällä kädellä. Siellä ei ollut valmiina kasvissusheja ollenkaan (aikaisemmin ollut joka kerta) niin mä päätin syödä kalaa. Vegaanina on hyvin vaikea saada ravintoloista kelvollista ruokaa ja vastaavassa tilanteessa kun on pyörtymisen partaalla, on mulle kaikki muu toissijaista. 

Käppäiltiin sitten rautatieasemalta sinne baariin jossa keikka oli. Baarin ulkopuolella oleva lauma ihmisiä sai mun olon hyvin epämukavaksi koska olin ensinnäkin siinä vaiheessa ainoa naispuolinen, ja tunsin muutenkin etten kuulu joukkoon sit mitenkään päin. Pelkään tosi ihmeellisiä asioita päivittäiselämässä. Semmosia että vaikka ne pelot toteutuis niin mikään ei konkreettisesti muuttuis mihinkään. Mun huono olo jäi kuitenkin hyvin äkkiä pois kun oltiin sisällä, ja huomasin että mun ennakkoluulot kaikkea kohtaan ei pitäneet paikkaansa. Muutamia tytteleitäkin valui sisään. Kun eka lämppäri, valkovenäläinen "Full Lungs" aloitti, ymmärsin että mulla ei ole aikaa edes pohdiskella tyhjänpäiväisiä asioita koska loppupeleissä millän ei oikeasti ole mitään väliä. 

Full Lungsin jälkeen oli toisen lämppärin vuoro;  Valko-Venäjän suosituin kyseisen genren bändi Fuck It All. Jengi rupes heilumaan silleen hulluna siellä lattialla, sitä väkivaltasta tanssia missä juostaan ja törmäillään. Me kiisteltiin vovan kanssa miksi sitä kutsutaan, pogo, slam vai mosh? No ei siinä mitään. Mä tykkäsin Fuck It Allista itekkin mut ne ei tykkäny meistä. Ne sano että oltiin paska yleisö ja haistatti vitut. Sen jälkeen oli Banen vuoro. Kun eka biisi alko, oli ensimmäinen tyyppi yleisöstä jo lavalla. Kyseisillä keikoilla jengi saa kiivetä lavalle ihan miten haluaa ja hyppiä yleisön päälle, varastaa mikkiä laulajalta ja oikeesti ihan mitä vaan. Kun mä näin miten viidessä sekunnissa se yleisö muuttu tohon suuntaan, mä koin tunnemellakan häpeästä hulvattomaan nauruun. Se oli niin outoa että mulla kesti hetki sisäistää mitä ajattelen kyseisestä touhusta. Oon ollut mm. Mansonin keikalla eturivissä mutta tää oli jotain ihan muuta..

Siellä piti oikeesti olla varuillaan kokoajan kun tila oli pieni ja rinki laajeni. Tyypit lenteli päin miten sattuu ja osa kiersi ilmassa ihmisten käsien päällä niin et meinas tulla monosta naamaan. Se oli niin oudon urbaani kokemus että en voinut muutakuin nauraa ja heilua mukana.  Loppufiilikset oli ihan mahtavat; menin täysin tuntemattoman bändin keikalle baariin täysin selvinpäin ja olin täysissä fiiliksissä! Seuraavaa bändiä odotellessa ;)

Terkuin Millamaija

ps. Loppuun vielä Banen biisi "Can We Start Again" joltain livekeikalta missä näkyy se meininki mikä noilla keikoilla vallitsee. Tää biisi oli vikana ja aion kuunnella jatkossakin, tykästyin salaa..