Pakomatka Thaimaahan..

Teenpä tässä nyt sitten postauksen tammikuun matkasta Thaimaahan, mun ensimmäisestä reissusta Aasiaan. Oon käynyt aikasemmin Espanjassa Gran Canarialla, Lanzarotella, Teneriffalla, Mallorcalla, Ibizalla sekä Menorcalla, Amsterdamissa, Lontoossa, Tallinnassa, Tukholmassa, Latviassa Jurmalassa sekä Riikassa ja Liettuassa Vilnassa sekä Mazeikiaissa. Aina on kutkuttanut toi tropiikki enemmän kuin mikään muu, ja nyt sitten otettiin äkkilähtö 3 päivää ennen lentoa Krabille.

Me lähettiin ihan sillä periaatteella että lennot Krabille, rinkka selkään ja etitään majotus siellä. Kumpikaan ei oo koskaan käyny Aasiassa, mutta reppureissaajalle Thaimaa on ilmeisen turvallinen paikka jos tietää mitä tekee. Äidit oli kovin huolissaan mitä niiden tyttöset nyt oikeen taas on saanu päähänsä mutta toivottivat hyvää matkaa kuitenkin.

Krabin kentälle saavuttiin pitkän lennon päätteeksi. Oltiin ihan et ei juma, täällä me nyt ollaan. Kuuman kostea ilmasto iski täysillä sydämeen. Joku thai-nainen sai meille myytyä bussilipun Ao Nangiin joten bussiin vaan. Bussin kyydistä jäätiin pois kun ranta siinti näköpiirissä. Eka yö vietettiin Cashew Bungalowissa, joka oli 700baht yöltä, ja seuraavana päivänä seikkailu vasta alkokin.

Lähdettiin 900bahtia köyhempänä kohti Koh Phi Phitä veneellä, tietämättä kuinka epäsopiva tämä kaunis saari meille olikaan. Me ei olla baareilijoita eikä vedetä mitään bilekännejä. Nukuttiin yö dormihuoneessa joka maksoi 900baht, tai no nukuttiin ja nukuttiin.. Se bassonjytke piti hyvin hereillä aamuyöhön saakka. Olis ollu kiva nähdä saarta enemmänkin mutta meiän budjetti ei ollu sopiva kalliiseen Phi Phihin.

Päätettiin googlata joku kiva pikku saari minne pääsee helposti venekyydillä, ja löydettiinki semmonen. Koh Jumille kulkee muutama vene päivässä ja netin mukaan se on suht hiljanen saari. Eipäs taas osattu odottaa kuinka oikeaan me tällä kertaa osuttiin. Maksettiin ihan liikaa venekyydistä, 1200baht, mutta saarelle päästyämme tajusimme, että tää oli niitä kertoja kun onni oli myötä, Koh Jum oli paratiisi!

Eka fiilis saaresta oli ton ylläolevan kuvan mukanen, EI KETÄÄN! 

Astuttiin jonkun neuvomana rannalta viidakkopolulle joka kuulemma johti kylälle päin, haaveinamme löytää yksinkertainen ja halpa bungalow. Se oli kyllä semmonen maaginen hetki elämässäni, kaikki mistä olin aina haaveillut, oli siinä. Näin apinoita metsässä ja tunsin kuinka muurahaiset puri mun ihoa. En malta odottaa että pääsen kiertämään Aasiaa ihan kunnolla!

Saari oli saanut sähköt vasta vuonna 2008, ja se kyllä näkyi. Se oli kolmas maailma. Ei nähty ainuttakaan turistia missään, ainoastaan bambumajoja vieri vieressä, niiden pihalla thaimaalaisia, jotka hymyili takaisin sekä paljon skoottereita, joiden päällä matkusti koko perhe. Kanat juoksi villinä ympäriinsä ja sitruunaruohopensaita oli joka puolella. Haistoin huumaavan tuoksuisen viidakon. Sitten putkahdettiin tielle. Se tie oli noin 4km pitkä ja kulki saaren päästä päähän.

Päädyttiin pienen käppäilyn jälkeen Ban Tingrain kylään Golden Pearl nimiseen mestaan joka vuokrasi eritasoisia bungaloweja. Sattumoisin heillä oli juuri se, mitä me tältä matkalta haluttiin; pienen pieni rupuinen bungalow 100bahtin yöhintaan (2,5e)! JES !

Tässä meidän "bungalove" jossa vietimme 13 yötä apinoiden varastaessa öisin hedelmiämme, torakoiden juostessa hyönteisverkkomme päällä, hiirten samalla nakertaen reikää sipsipussiimme<3

Golden Pearl

Aurinko laski Phi Phin taa..

Pikkuhiljaa tammikuun edetessä saarelle rupesi valumaan turisteja ja se ensi-idylli mitä koimme, hieman mureni. Uskoisin, että 10 vuoden päästä tuo saari on täysin erilainen. Onneksi koimme sen nyt. Kuitenkaan se ei meitä häirinnyt, luimme kirjoja, olimme rannalla, uimme, tutkimme saarta, söimme ihanaa thairuokaa ja vesimeloneita namnamnam, venyttelimme, pyöräilimme ja pelasimme korttia. Meillä oli vakio nainen, kenen luona kävimme aina syömässä. Sama nainen oli ensimmäinen, jonka luona söimme saarella. Häneltä me vuokrattiin pyörät, skootterit ja syötiin ja juotiin. Ihana hullun iloinen nainen, aina nauroi kovaan ääneen hampaat vilkkuen.

Oudointa oli, että jossain vaiheessa päädyimme saaren toiseen päähän rakentamaan SAUNAA suomalaisten kanssa kera alkoholin. Kun jossain on suomalaisia, viina virtaa. Menin sitten uimaan kuutamossa vaatteet päällä, parhautta!

Koh Jumilta pääsi helposti mantereelle paikallisten suosimalla veneellä, ja me lähdettiinkin nostamaan rahaa Nuea Khlongiin yhtenä päivänä. Saarella oli kolme satamaa joista Mootoo Pieristä lähti vene tasaisin väliajoin Laem Kruat nimiseen pikku kylänpahaseen. Laem Kruatista piti ottaa songthaew Nuea Khlongiin. Nämä kaikki matkat olivat jotain 50-70bahtin luokkaa.

Laem Kruat

Parin viikon oleskelun jälkeen palasimme Ao Nangiin, vietimme siellä vielä yön samassa paikassa kuin tulomatkalla ja löysimme samat tyypitkin kehen tutustuimme. Thaimaalainen taidemaalarinainen Willawan "Pum" Saowang omistaa oman ART4ALL taidegallerian Ao Nangissa. Siellä oli viettämässä rentouttavaa taiteilijaelämää myös uusiseelantilainen Martin Smith, joka oli ollut siellä ja tovin, ja on siellä edelleen. Mukavia tyyppejä, käykää katsastamassa paikka jos joskus sinne eksytte! Ne taideteokset oli mahtavia.

Kun me lähdettiin, Pum sanoi että jos tullaan takasin samaa reittiä, sillä on sivusiili. Mehän mentiin ja Pum lunasti lupauksensa! 

Reissu oli kaikinpuolin mitä parhain ja sielläpäässä rahaa meni yhdellä henkilöllä noin 300 euroa. Lennot oli Finnairin suorat ja makso 595/hlö. Eli enemmän kuin hintansa väärti reissu! Toivottavasti pääsen pian uudestaan<3

Onko joku muu käyny Koh Jumilla? Otan vastaan mielelläni ehdotuksia paikoista joissa kannattaa käydä Aasiassa kierrellessään (nimimerkillä rahaa säästäessä) ;)

MM